JOHTAVAN TUTKIJAN KIRJOITTAMA VANGITSEVA MATKA KRIMINAALIPSYKOPAATTIEN MAAILMAAN
Tiedämme jotakin psykopaateista lehtiotsikoiden, uutisjuttujen ja elokuvien perusteella — nimet Ted Bundy, John Wayne Gacy, Hannibal Lecter ja Dexter Morgan ovat meille tuttuja. Tohtori Kiehl kertoo kirjassaan, kuinka psykopaatit tunnistaa oireista, joihin kuuluvat mm. patologinen valehtelu, empatian, syyllisyyden ja katumuksen puute, suuruudenhullu käsitys omasta itsestä, manipulointi ja kyvyttömyys ottaa vastuuta teoistaan. Mutta miksi psykopaatit käyttäytyvät niin kuin he käyttäytyvät? Johtuuko se ympäristöstä — siitä, kuinka heidät on kasvatettu — vai onko omantunnon puuttumisen taustalla perintötekijöitä?
Tähän kysymykseen kuuluisan psykopatian tutkijan tohtori Robert Haren suojatti Kent A. Kiehl päätti saada vastauksen aloittaessaan uraansa kaksikymmentä vuotta sitten. Arvoituksen ratkaisemiseksi Kiehl kehitti ensimmäisen siirrettävän magneettikuvauslaitteen tutkiakseen vankilassa olevia psykopaatteja. Yli viidensadan psykopaatin ja kolmentuhannen muun rikoksentekijän aivoja on kuvattu Kiehlin laboratoriossa, joka on kerännyt tutkimustietoa alalta enemmän kuin mikään muu tutkimusryhmä koko maailmassa. Psykopaattikuiskaajassa lukijalle paljastetaan Kiehlin havainnoimia löytöjä, jotka osoittavat, että tunne-elämään liittyvät aivoalueet ovat psykopaateilla surkastuneet, mikä tarjoaa aikaisempaa paremmat edellytykset mielenhäiriön ennustamiseen ja hoitoon.
Kiehl kuvaa kiehtovasti sitä, kuinka hän työskenteli vuosia psykopaattien parissa perehtyen heidän ajatteluunsa — niin telkien takana olevien paatuneiden sarjamurhaajien kuin lasten, joiden käytöksessä ja persoonallisuuden piirteissä oli alkanut ilmetä merkkejä psykopatiasta.
Alle prosentti väestöstä täyttää psykopatian kriteerit. Psykopaatit tekevät kuitenkin suhteettoman suuren määrän väkivaltarikoksista. Ja kuten Kiehl osoittaa, monilla ei-psykopaateilla esiintyy joitakin psykopaateille ominaisia käytöstapoja ja persoonallisuuden piirteitä. Mitä teet, jos käy ilmi, että huonetoverillasi, pomollasi tai seurustelukumppanillasi ilmenee luonteenpiirteitä, jotka määrittelevät psykopaatin? Ja kuinka oikeusjärjestelmä suhtautuu vastedes psykopaattien tekemiin rikoksiin, kun on osoitettu, että psykopaateilla aivojen limbinen järjestelmä on surkastunut?
Mukaansatempaava kertomus maailman eturivin tutkijan työstä tarjoaa lukijalle näkymän kiehtovaan, mutta vähän ymmärrettyyn maailmaan, ja tarinasta vedettävät johtopäätökset ovat hätkähdyttäviä niin yhteiskunnan, lainsäädännön kuin yksilön elämänkin kannalta.
